Iloinen retkipäivä

Tänään teimme opintomatkan Ilorantaan, joka on monipuolinen maaseutumatkailukohde. Päivän ohjelmaan sisältyi aamukahvit laavulla, metsäretki, majoitus-, kokous- ja liikuntatiloihin tutustumista, sekä Ilorannan ruokaideologiaan perehtymistä sekä kuunnellen, että maistellen.

Iloranta on tarjonnut maaseutumatkailupalveluja jo vuodesta 1937. Vanhan maatilan pihapiiri riihineen, mökkeineen ja aittoineen on säilytetty muutostenkin keskellä mahdollisimman alkuperäisenä.

Sijainti Iso-Roineen rannalla luo upeat maisemat, sekä luonnonhiekkaranta houkuttelee uimaan kirkkaaseen veteen.

Lähimetsä kallioineen, pähkinäpuineen ja laavuineen tarjoaa puitteet ulkoiluun ja retkeilyyn.

Aamukahvit laavulla ennen metsäretken alkua

Riihi

 

 Rapsu-koira nauttii rantakelistä :)

Kesää odotellessa....

Rautakauden ruokajuhlien pitopaikka

Ilorannan lampaita

Ilorannan herkullinen lounaspöytä, joka pohjaa hämäläiseen ruokaperinteeseen sekä suosii lähiruokaa.

Saimme viettää ihanan päivän keväisessä säässä. Sisältörikkaasta päivästä jäi paljon ideoita ja ajatuksia mieleen omia tulevaisuudensuunnitelmia silmälläpitäen. Vuosikymmenten saatossa Ilorannasta on kehittynyt monipuolisia palveluita tarjoava maaseutumatkailuyritys, jossa vieraatkin ovat kuin osa perhettä. Ruoka oli todella herkullista - harmi vain, että reseptit ovat salaisia!

Ilorannan Rapsu-koira nimensä mukaisesti rakastaa rapsutuksia! Hän oli ottamassa meitä vastaan, kulki mukanamme metsäretkellä ja rannassa, sekä vielä saatteli meidät kotimatkalle. Kiitos ihanasta päivästä koko Ilorannan väelle!

Work hard, play hard!

Koulutehtävien suhteen melko työntäyteinen viikko takana. Keskiviikon vapaapäivän kulutin excelin nakuttamiseen, ja sain ateriasuunnitelman kustannuslaskelman tehtyä, joskin vähän mutkia oikoen. Omavalvontasuunnitelmakin on viikonlopun jäljiltä jo hyvällä mallilla. Lisäksi olen päntännyt hygieniapassikokeeseen ja varovasti avannut amk:n pääsykoekirjoja... Ei niin ahkera apulaiseni Roki sen sijaan on ottanut melko rennosti :)

Raskas työ vaatii raskaat huvit! Keskiviikkoisen excel-painajaisen jälkeen lähdin iltapäivällä ihanan ystäväni kanssa Ikeaan touhuamaan tyttöjen juttuja, eli kerrankin sai siis rauhassa hiplata jokaista kippoa ja kuppia ja verhokangasta, ihanaa! Tarttui sieltä jotain pientä kivaa mukaankin. Parkkipaikalla tajusin kuitenkin unohtaneeni ostaa jotain tuiki tarpeellista (krhm), joten... Uudestaan! Hahah, tämän takia Ikeaan ei mennä miesten kanssa! S:n kanssa ei olisi näkynyt kuin auton takavalot siinä vaiheessa kun tajuan unohtaneeni ostaa yhden lakanan!

Lauantaina menimme S.n kanssa Streat Helsinki Eats tapahtumaan, jossa oli kolmisenkymmentä ruokakojua tarjoamassa erilaisia herkkuja. Viidakon laki päti, nopeat syö hitaat (ei). Saapuessamme paikalle iltapäivällä, monella kojulla ja autolla oli jo lappu luukulla. Kiertelimme tarjonnan läpi, ja päädyimme jonottamaan kovasti hehkutettuja Curbside Sthlm:n burgereita. Tunnin verran jonotettuamme saimme vihdoin burgerit paleleviin käsiimme, ja kysymys kuuluikin: "was it worth the wait?".... Ensimmäinen puraisu - ja kyllä!! Swiss burgerin punasipulimarmeladi vei kielen mennessään! Tuohon herkkuun täytyy etsiä tai kehitellä resepti! Jatkoimme iltaa vielä Apolloon katsomaan Anu Saagimin roastia, huippukiva päivä :)

Sunnuntaina edessä oli taas jokapäiväinen kysymys: mitä tänään syötäisiin? Curbsiden burgereiden innostamana päätimme pistää paremmaksi. Pakkasesta hirven jauheliha sulamaan ja muut tykötarpeet kaupasta. Edes kotimatkalla mysteerisesti kadonnut cheddar ei heikentänyt lopputulosta, huippuburgerit! Suolakurkut, paistettu sipuli ja kylmä cokis, mitä muuta sitä sunnuntaihin tarvitsee ;)

Syysmakuja ja keväthankia

Ateriapalveluiden kotitehtävänä on suunnitella teemanmukainen menu 12 hengelle. Minun teemani on syksy, joten pöytään katetaan riistaa ja metsän antimia. Tulimme viikonlopuksi Perniöön, jossa testasin reseptini. Menusta tuli seuraavanlainen:

Palsternakkasosekeitto

Kurpitsasämpylät

Peuran paisti

Hunajaiset juurekset

Suppilovahverokastike

Karpalokerrospannacotta 

Reseptit löytyvät täältä. Kaikki ruoat onnistuivat hyvin, ja yllätin itsenikin sillä, miten maukkaita sämpylöistä tuli! Kokkailu ja reseptien kirjoittaminen, sekä tietysti onnistuneesta ruoasta nauttiminen hyvän viinin kanssa olivatkin tämän tehtävät mukavimmat osuudet. Nyt on edessä vielä se osa-alue, jonka mielelläni jätän ensi viikon päänsäryksi: kustannuslaskelma... Sitä ennen kuitenkin nautitaan viikonlopusta, rauhasta ja uudesta lumesta. Roki näyttää mallia!

Jatkojalostusta

... eli hillojen ja hyytelöiden valmistusta.

Toisen keittiöpäivän aiheena oli jatkojalostus. Puhuimme jatkojalostuksen merkityksestä esimerkiksi marjojen säilytyksessä, sekä jatkojalostustuotteiden mahdollisuuksista paremman taloudellisen tuoton saamiseksi alkuperäiseen raaka-aineeseen verrattuna. Itse en ole säilömistä tai hilloamista pahemmin harrastanut, mutta anopin hilloja ja säilykkeitä olen kyllä mielelläni nauttinut :) Nyt olikin kiva päästä itse "likaamaan kätensä". Valmistimme vadelmahilloa sekä mustaherukkahyytelöä. Sakeuttamisaineena käytimme pektiiniä, ja teimme kokeiluita eri pektiinilaaduilla sekä sitruunahapon määrällä. Ensi kerralla pääsemmekin maistelemaan ja vertailemaan lopputuloksia!

Bon appétit!

Ateriapalveluiden opintokokonaisuuden ensimmäinen keittiötunti oli aivan huippu! Ruoanvalmistus tuntui mukavalta ja ryhmähenki oli hyvä, kaveria autettiin aina mäessä! Kaikki ruoat olivat herkullisia, mutta erityisesti tuoretomaattikeitto ja punajuurigratiini iskivät makuhermoihini!



Menu

Tuoretomaattikeitto
Kylmäsavulohinapit

Hedelmäinen salaatti
Riistakäristys, puolukkasurvos & suolakurkut
Perunasose
Punajuurigratiini
Ohrarieskat & persiljalevite

Vadelmainen kerrospannacotta

Kartanoromantiikkaa ja kummituksia

Lepaan Kartano

Lepaa saattaa olla Hämeen vanhimpia kartanoita. Varhaisin omistaja tunnetaan 1400-luvulta. Päärakennuksen vanhin osa on peräisin 1600-1700-luvun vaihteesta. Lähes nykyasussaan kartano esiintyy 1840-luvun kivipiirroksessa. Lasiveranta on 1800-luvun keskivaiheilta.

Kartanossa toimii tilausravintola ja kahvio opiskelijoille.

Lepaan mamsellityyppinen tuulimylly on vuodelta 1829. Samalla paikalla on tuulimylly jo 1600-1700-lukujen kartoissa. Illan hämärässä saattaa nähdä tuulimyllyn ikkunasta kajastavan valoa, kun Lepaan Anna kaipaa menetettyä rakkauttaan.

Lepaan keskiaikainen kivisakasti

Perimätiedon mukaan Lepaalla on ennen kristillistä aikaa ollut muinaishämäläinen uhrilehto. Ensimmäisen uhrikirkon uskotaan nousseen Lepaan mäelle jo 1200-luvulla. Kansan suussa kulki väittämä, että Lepaan kirkko oli maan vanhimpia, yhtä vanha kuin Hämeen linna. Mäellä on ollut useampia puukirkkoja, joista viimeinen purettiin 1799-1800, ja paikalle jäi vain kivinen sakasti, jonka ympärillä on kartanon haustausmaa, johon on haudattu Lepaan ja Lahdentaan kartanoiden omistajasukujen jäseniä. Uusi kiviaita tiiliportteineen valmistui 1830-luvulla.

Ihana, kovasti kaivattu aurinko näyttäytyi tänään, ja aamulla lähdin heti aamiaisen jälkeen, ennen oppituntien alkua, kävelemään ympäri Lepaan aluetta. Alueella on pitkälle ulottuvaa historiaa ja paljon kauniita rakennuksia. Keväällä HAMKin puutarhaopiskelijoiden istutukset varmasti heräävät eloon, ja maisemat ovat sen myötä upeita. Tänään jo ihastelin kivipuutarhan istutuksia ja tutkailin kasvien nimikylttejä.

Iltapäivällä vielä oppituntien jälkeen tein pienen happihyppelyn kyläkaupalle (jep, suklaata ostamaan ;)). Nyt auringosta (suklaasta) saatu energia onkin hyvä käyttää läppärin nakutteluun! Aivojumppaamaan siis Program services Power point-esityksen pariin!

Ikkunaprinsessa

Terkkuja Lepaalta! Jäin koulun opiskelija-asuntolaan yöksi, ja täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla! Samassa asunnossa on kolme muutakin opiskelijaa, mutta kaikki tekevät koulujuttuja (tai jotain) omissa huoneissaan. Sain itsekin muutaman tunnin tankattua hygienia-asioita ja testailin itseäni nettitestillä siihen asti, kunnes en enää ymmärtänyt lukemaani. Sitten onkin hyvä alkaa päivittämään blogia :P 

Vitsailin puhelimessa S:lle, että tämä asuntolaelämä on kuin vankilassa olisi, istun tässä ikkunan edessä ja tuijottelen pellolle tai läppäriä. Eipä silti, onhan mulla auto tossa pihassa, mutta sade ja pimeys ei houkuttele, ja olen saanut hämmästyttävän paljon kouluhommia aikaiseksi kun ei ole vieressä niitä kaikkia häiriötekijöitä, mitä kotoa löytyy. Huomena jos on parempi ilma, saatan repäistä ja kävellä Vanajaveden rantaan ja tutkailla muutenkin koulun aluetta, tänään nimittäin tarvitsin kartan löytääkseni toimistolle. Siitä lisää huomena, nyt faceb... eikun opiskelemaan ;)

Pelkokerroin

Viikonlopun projektina oli viime jakson etätehtävien nakuttelu koneelle. Siinä Wordin valkoista sivua tuijotellessa keksi samalla sitten kummasti muutakin todella tähdellistä tekemistä, kuten vessan patterin putkien jynssäystä ja S:n sukkalaatikon järjestelyä. Mutta, valmista tuli! Tehtävät on palautettu ja tänään sainkin sen kunniaksi makoilla koko illan sohvalla Roki kainalossa!

Nyt kun töissä viilataan asioita siihen kuntoon, että minä voin kesän koittaessa kadota takavasemmalle, alkaa pelko hetkittäin hiipiä ajatuksiin. Mitä mä olenkaan tekemässä? Olen tehnyt monen monta vuotta töitä sen eteen, että saan oman yritykseni siihen pisteeseen, missä se nyt on. Asiat sujuvat omalla painollaan ja viivan alle jää kivasti plussaa, ja nyt olen jättämässä taakseni sen vähäisen varmuuden, mitä pienyrittäjällä voi koskaan olla, ja hyppäämässä tuntemattomaan. Vähemmästäkin alkaa jännittämään, mutta ei kai voi muuta kun pitää nenästä kiinni ja hypätä suoraan syvään päätyyn! Itsehän aina sanon muille, että mitään ei saa, jossei uskalla yrittää. Täytyy siis elää itse omien ohjeidensa mukaan ;)