Viikonlopun projektina oli viime jakson etätehtävien nakuttelu koneelle. Siinä Wordin valkoista sivua tuijotellessa keksi samalla sitten kummasti muutakin todella tähdellistä tekemistä, kuten vessan patterin putkien jynssäystä ja S:n sukkalaatikon järjestelyä. Mutta, valmista tuli! Tehtävät on palautettu ja tänään sainkin sen kunniaksi makoilla koko illan sohvalla Roki kainalossa!
Nyt kun töissä viilataan asioita siihen kuntoon, että minä voin kesän koittaessa kadota takavasemmalle, alkaa pelko hetkittäin hiipiä ajatuksiin. Mitä mä olenkaan tekemässä? Olen tehnyt monen monta vuotta töitä sen eteen, että saan oman yritykseni siihen pisteeseen, missä se nyt on. Asiat sujuvat omalla painollaan ja viivan alle jää kivasti plussaa, ja nyt olen jättämässä taakseni sen vähäisen varmuuden, mitä pienyrittäjällä voi koskaan olla, ja hyppäämässä tuntemattomaan. Vähemmästäkin alkaa jännittämään, mutta ei kai voi muuta kun pitää nenästä kiinni ja hypätä suoraan syvään päätyyn! Itsehän aina sanon muille, että mitään ei saa, jossei uskalla yrittää. Täytyy siis elää itse omien ohjeidensa mukaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti